Skip to main content

Rakveren linnan historia

Rakveren linna on historian eri vaiheissa kuulunut sekä Tanskan kuninkaille, Liiviläisen ritarikunnan ritarimunkeille että Ruotsin ja Puolan valtion omistukseen.

Pisimpään hallitsi Rakveressa ritarikunta, jonka aikana oli linna tärkeä osa ritarikuntavaltion itärajan puolustusjärjestelmää. Rakveren voudit olivat yleensä toimeliaat nuoret ritarit, joille linna oli hyvä lähtöpaikka noustakseen ritarikunnan johtavien virkamiesten joukkoon. Muinaiskauden lopussa sijaitsi Rakveren linnan nykyisellä paikalla virolaisten linnoitus, jota kutsuttiin Tarvanpääksi.

V. 1226 pysähtyi siinä Virumaan matkan aikana Rooman paavin legaatti Wilhelm Modenalainen, jonka johdolla solmittiin rauha tanskalaisten ja saksalaisten välillä sekä jaettiin virolaisilta valloitettuja alueita.

Rakveren linna Tanskan vallan alla

Vuosina 1238-1346 kuului Rakvere, jota nyt saksalaisittain Wesenbergiksi (suora käännös virolaisten Tarvanpäästä) alettiin kutsua, Vironmaan herttuakuntaan. Vironmaan herttua oli Tanskan kuningas, jonka nimessä hallitsi Tallinnassa asuva käskynhaltija. Rakveren linnakin kuului kuninkaalle, jonka nimessä hallitsi täällä käskynhaltijaa edustavaa ylipäällikkö. 1200-luvun puolivälissä perustivat tanskalaiset virolaisten muinaislinnoituksen sijalle ensimmäiset kiviset puolu

stusrakennelmat ja 1300-luvun keskellä oli Vallimäellä tanskalaisten rakentama kehämuurikastelli.

 

Liiviläinen ritarikunta Rakveren linnassa

Yrjönyön kapinan puhkeamisen jälkeen pyysivät Harjumaan ja Virumaan vasallit Liiviläiseltä ritarikunnalta suojelua ja 16. toukokuuta 1343 alkaen kuului Rakveren linna Liiviläiselle ritarikunnalle. Omistajan vaihto tapahtui vuosina 1346 ja 1347, kun Tanskan kuningas myi oman herttuakunnan Saksalaiselle ritarikunnalle, joka siirsi sen Liiviläisen ritarikunnan alaisuuteen. Ritarikunta hallitsi linnassa vuoden 1558 heinäkuuhun, jolloin venäläiset ottivat linnan ilman vastustusta haltuunsa Liiviläisen ritarikunnan tuonnoiselta voudilta Gert Huyn von Ansteraidtilta. Ritarikunnan kautena hallitsi Rakveressa vouti, jolle kuului linnan lähiseudusta muodostettu voutikunta. Rakveren voudit eivät kuuluneet ritarikunnan komentajien joukkoon, mutta kuitenkin on kiinnitetty huomiota seikkaan, että useat Rakveren voudit ovat myöhemmin jatkaneet uransa ritarikunnan tärkeissä viroissa. Eräs heistä, Hermann Vinken nousi v.1410 Liiviläisen ritarikunnan maamarsalkaksi eli ritarikunnan toiseksi mieheksi. Ritarikunta rakensi Rakveren linnan uudelleen.

Rakennustyöt kestivät 300 vuotta ja yksinkertaisesta kehämuurikastellista tuli konventtirakennus, joka sopi paremmin hengellisen Liiviläisen ritarikunnan tarpeisiin. Konventtirakennus sijaitsi linnan pohjoisosassa, sen keskelle jäi suorakaiteen muotoinen sisäpiha, jota reunustivat eri tarkoituksiin käytetyt rakennussiivet sekä monenlaiset yhteiseksi elämäksi tarpeelliset tilat: kappeli, kapittelisali eli kokoussali, refektorio eli ruokasali, dormitorio eli makuusali. Konventtirakennuksen eteläpuolella oli etupiha, jonka muurin läheltä löytyi erilaisia ritarilinnan sotilaalliseen toimintaan tarpeellisia käsityöpajoja, navetoita, talleja ym. taloustiloja. Etupihan koilliskulmaan, pääportin lähelle rakennettiin 1500-luvun alkupuolella puolipyöreä tykkitorni (rondelli).

Liiviläinen sota (1558-1583)  Liiviläisen sodan aikana omistivat linnan venäläiset, jonka rakennuttivat linnan ympärille uuden puolustuslinjan käyttäen siihen kaupunkilaisten taloista ja fransiskaanimunkkien luostarista tuotuja kiviä. Talvella 1574 yrittivät ruotsalaiset valloittaa linnan, mutta epäonnistuivat.

Ruotsalaisissa sotajoukoissa esiintyi eri kansalaisuuksista palkkasotilaiden keskuudessa jännitteitä, mikä johti sotilaalliseen konfliktiin saksalaisten ja skottilaisten palkkasotilaiden välillä, jonka yhteydessä 17. maaliskuuta murhattiin lähes 1500 skottilaista. V. 1577 joutui Rakvere linnan lähellä venäläisten vangiksi Liivimaan Hannibali Ivo Schenkenberg, joka vietiin Pihkovaan ja teloitettiin julmasti tsaari Iivana IV:n henkilökohtaisesta käskystä. 4. maaliskuun päivänä v.1581 valloitti Ruotsin armeija Pontus de la Gardien johdolla linnan venäläisiltä takaisin.

Rakveren linnan tuho

Vuosina 1600-1629 käytiin Puolan ja Ruotsin välillä Puolan sotaa, jonka aikana puolalaiset räjähtivät osittain linnan v. 1605. Myöhemmin tekivät ruotsalaiset samaa ja sen jälkeen jäi linna raunioihin. V. 1635 poistivat ruotsalaiset Rakveren linnan sotilaallisten kohteiden luettelosta.

Balthasar Russow kirjoitti:

"Moskoviittien lähdön jälkeen annettiin huhtikuussa Tallinnassa kaikille sotilaille, nimenomaan kartanon miehille, palkkasotureille, kaupunkilaisille ja torppareille lupa ryöstää venäläisille kuuluvia Liivinmaan alueita.

Siinä olivat talonpojat etuasemmassa saksalaisiin kartanon miehiin ja palkkasotureihin nähden, koska he olivat maaseudulla syntyneet ja varttuneet sekä tiesivät maan ja talonpoikien tilanteet, sen lisäksi salaisia polkuja ja teitä laitumien, tiheikköjen, vesakkojen ja soitten kautta.

Ja monet heistä olivat asuneet ja olleet venäläisten palveluksessa ja tiesivät, missä olivat heidän hevosensa ja eläimensä, missä venäläiset yleensä liikkuivat. He saivat omilta hyviltä ystäviltä ja sukulaisilta tietoa ja siitä syystä he saivat usein myös suuremman saaliin ja enemmän venäläisiä vankeja. Saaliin sellainen jakautuminen aiheutti vihkamista ja kateellisuutta saksalaisten kartanon miesten ja talonpoikien välillä ja tuntui, että  talonpoikia odottaa sama kohtalo kuin skottilaisia Wesenbergissa.“

Vuonna 1578 jatkoi Ivo Schenkenberg omalla joukkueella sissisotaa vihollisen alueella.

4. kesäkuuta hänen lippuuensa ryösti ja poltti Emajoen pohjoispuolella sijaitsevan Tarton venäläisen esikaupungin.

Heinäkuussa 1579 väijyivät Schenkenbergin sissit Harjumaalla ryöstöretkellä käyneitä ja Rakveren linnaan piiloutuneita tataarilaisia.

B. Russow kuvaa tapahtumia seuraavasti:

... Ivo Schenkenberg eli Hannibal lähti talonpoikineen taas Rakveren lähelle tataarilaisia hyökkämään, siinä olivat  ruotsalaiset ja saksalaiset sotilaat hiljakkoin epäonnistuneet, ja hän halusi otta koko kunnian.

Kun hän saapui Rakveren liepeille ja sai varman tiedon, että tataarilaiset ovat liian vahvoja, siis hänen mielestä oli parempi pysyä suotuisassa paikassa, josta voisi houkutella vihollisen ulos.

Siihen ei suostunut hänen veljensä Christoffer Schenkenberg, vaan haukkui sekä omaa veljeä Ivoa että kaikkia muita pelkureiksi ja oli omalla tyhmällä rohkeudella muutamien talonpoikien kanssa ensimmäinen, joka uskalsi hyökätä. Kun muut näkivät sen, lähtivät hänen perään ja hyökkäsivät tosi vahvasti tataarilaisten kimppuun, karkottivat heidät kahdesti Rakveren portista sisään ja tappoivat yli viisikymmentä.

Venäläiset ja tataarilaiset ihmettelivät sen pienen joukon rohkeutta ja olivat sitä mieltä, että heillä pitää olla lisää joukkoja metsikössä piilossa. Sitten he ottivat yhden Ivon miehistä vangiksi ja häneltä saatiin tieto, että enemmän miehiä ei olekaan ja siis hyökkäsivät kaikki tataarilaiset ja venäläiset heidän kimppuunsa ja saarrostivat virolaiset. Christofer Schenkenberg ei halunnut antautua vangiksi, vaan taisteli voimakkaasti kuolemaansa asti. Ivo loukkaantui ja sekä hän että viisikymmentäyhdeksän miestä vangittiin. Jotkut heistä hirtettiin Rakveressa, jotkut vietiin vankilaan.

Kun Ivo Schenkenberg joutui vangiksi, niin kaikki venäläiset sekä Liivinmaalla että Venäjällä iloitsivat ja huusivat riemuiten kuten joku maaruhtinas olisi vangitettu. Pian sen jälkeen he veivät hänet yhdessä kolmenkymmenen muun kanssa Pihkovaan suuriruhtinaan luo, jossa Ivo yritti vapauttaa itsensä kolme pajaria vastaan. Mutta se ei toiminut ja hänet teloitettiin kurjasti yhdessä hänen kumppaniensa kanssa, mikä aiheutti tallinnalaisille suurta surua.

Se tappelu tataarilaisten kanssa Rakveren liepeillä tapahtui 27. heinäkuuta 1579.