Skip to main content

Miekkojen näyttely

Rakvere linnus - mõõganäitus

Konventtirakennuksen 2. kerroksessa on esillä miekkoja ainutlaatuisesta Hallstattin miekasta alkaen varhaisen uuden ajan miekkatyyppeihin saakka. Hands on –näyttelyssä saavat vierailjat miekkoja vapaasti kokeilla.

Miekan historia

Pronssimiekat

Ensimmäiset pronssimiekat valmistettiin noin 5000 vuotta sitten Välimeren alueella. Miekka oli ylimysten ja hallitsijoiden ase, voiman ja vallan symboli. Pronssi oli metalliseos, jossa oli yhdeksän osaa kuparia ja yksi osaa tinaa. Viron vanhin pronssimiekka (1) on noin 2700 vuotta vanha ja valmistettu nykyisen Itävallan alueella Hallstattin kulttuurin alueella.

Rautamiekat

Vanhimmat rautaesineet ovat myöskin Välimeren alueelta ja noin 4500-vuotiaita. Ne olivat harvinaisia ja vain kaikkein rikkaimilla oli niihin varaa. Raudan sulatus ja rautamiekkojen valmistus alkoi noin 3000 vuotta sitten Hallstattin kulttuurin alueella.

Miekka antiikin ajalla

Antiikin aikana oli armeijan tärkeämmäksi voimaksi ammattilainen jalkaväki, jonka varusteisiin kuuluivat pitkät keihäät. Miekka oli toissijainen, vain lähitaisteluun käytetty ase. Egyptiläisten pronssimiekat olivat sirpin muotoiset, kreikkalaisten miekat ja roomalaisten gladiukset (2) lyhyet, suorat ja kaksiteräiset. Rooman armeija oli massa-armeija ja legioonalaisten miekat olivat massatuotantoa, joita orjista mestarit valmistivat valtion työpajoissa. Upseerien miekat taas valmistettiin tilauksesta ja olivat sen takia laadukkaampia.

Miekka viikinkiajalla

Viikingit olivat skandinaavista alkuperää sotureita, joita pelkäsi 700–1000-luvulla lähes koko Eurooppa. Viikingit kunnioittivat miekkoja antamalla niille nimiä: Odinin Liekki, Haavojen Lohikäärme, Taistelun-Käärme, Verisoihtu, Rengashaarniskan-Käärme, Meren Kuninkaan Tuli yms. Monien miekkojen terät valmistettiin ns damascuksen teräksestä. Miekkoihin taottiinkin koostumukseltaan erilaisia rauta- ja teräslaatuja kerroksittain. Miekan pinnalle muodostuivat siitä monimutkaiset kuviot. Miekan leikkaavat terät valmistettiin mahdollisimman puhtaasta teräksestä ja yhdistettiin kuviollisiin säiliin.

Miekka keskiajalla

Keskiaikainen  ritari oli Jumalan palvelukseen omistautunut sotilas. Sitä symbolisoi myös hänen miekkansa, jonka kahva oli Pyhän Ristin muotoinen, suora terä symbolisoi rehellisyyttä ja vilpittömyyttä, kaksi terää taistelua vääryyttää vastaan: vahvan vääryys heikkoa vastaan ja rikkaan vääryys köyhää vastaan. Lyödessä nuorukaisen ritariksi ojensi pappi hänelle miekan lausuessa: “Ota vastaan se miekka, Isän, Pojan ja Pyhään Hengen nimessä ja käytä sitä itsesi ja pyhän Luojan Kirkon puolustamiseen ja kristinuskon vihollisia vastaan.

Palvelua Jumalan armeijassa vakuuttivat tekstit ritareiden miekan terässä: HOMO DEI (Jumalan sotilas), IN NOMINE DOMINI AMEN (Herran nimessä, aamen), CHRISTUS IMPERAT (Kristus komentaa).

Keskiaikaisen miekan olennaiseksi uudistukseksi oli miekkaa tasapainottava nuppi, jonka ansiosta tuntuivat miekan ohuet terät nyt höyhenenkevyiltä, mutta mahdollistivat lyödä voimakkaasti.

Miekka uudella ajalla

1400-luvusta lähtien luovuttiin kylmistä aseista ja alettiin käyttää tuliaseita. Ritareiden sijalle tuli uusi ammattisotilaiden luokka: alhaista syntyperää jalkaväen palkkasoturit – landsknechtit, joiden aseita koristivat myös uutta maailmankatsomusta kuvaileva säkeistö:

Kein besser dinnk in dieser wellt den schonnen frauenn und bar gellt (Maailmassa ei ole olemassa parempaa kuin kauniit naiset ja raha).

Heidän miekoillaan oli erilaisia maagisia merkkejä – planeettojen- ja eläinradan merkkejä ja onnea tuova luku 1414. Usein olivat miekat noiduttuja ja kahvaan piilotettiin onnea tuovia amuletteja, punaisella silkkilangalla yhteen sidottu kyyn kieli ja lepäkön sydän tai puupala pyörästä, jolla joku syntinen parka oli lähetetty kuolemaan.

1500-luvulta alkaen olivat miekan terät ohuet ja kapeat sekä miekan kahva kehittyi koko kättä suojelevaksi „koriksi“. Miekka muuttui kevyeksi ja tyylikkääksi, jokapäiväiseksi aatelismiehen puvun osaksi. Uuden taistelumuodon – miekkailun – tuloksena kehittyi rapiiri, jonka terä oli elastinen ja terävä teräspuikko.

Jalkaväellä oli miekka 1800-luvun puoliväliin asti, ratsaväki käytti edelleen käyrää sapelia ja suoraa leveämiekkaa sekä merivoima käytti abordaasia-sapelia. 1900-luvulla oli miekka pääasiallisesti upseerien paraatimiekka.